Lacrossen historia

Lacrosse, eli haavipallo, on yksi Pohjois-Amerikan vanhimmista joukkuelajeista, jota pelasivat aikanaan lähes kaikki nykyisen Kanadan ja Yhdysvaltain intiaaniheimot. Lacrossen tarkoitus oli alun perin valmistaa miehiä sodankäyntiin, ja jotkut intiaaniheimot kutsuivatkin peliä nimellä “pieni sota” tai “sodan pikkuveli”.

Lacrosse oli alkuperäisessä asussaan hyvin väkivaltainen peli. Osallistujia oli satoja, joka johti usein siihen, että loukkaantumisilta ei pelin tiimellyksessä vältytty. Nuoret intiaanimiehet ottivat lajin niin tosissaan, että jotkut heistä jopa kuolivat ottelun aikana.

Historian kirjat tuntevat kolme erilaista muotoa lacrossesta; kaakkoislacrosse (southeast), suurien järvien lacrosse (Great Lakes) sekä irokeesien lacrosse (Iroquoian). Kaakkoisheimot käyttivät lacrossen pelaamiseen kahta mailaa, ja pallona toimi peurannahasta tehty pehmeä pallo. Suurien järvien heimojen maila oli noin metrin mittainen keppi, jonka päässä oli hieman palloa suurempi tasku. Irokeesiheimojen maila oli yli metrin mittainen keppi, jonka päässä roikkui haavia muistuttava verkko. Irokeesiheimojen maila muistuttaa eniten tyyliltään nykypäivänä käytettäviä mailoja.

Monipäiväinen turnaus

Perinteiset lacrossepelit olivat usein suuria tapahtumia, jotka saattoivat kestää useita päiviä. Eri kylät saattoivat lähettää jopa 100–1 000 miestä edustamaan heimoaan turnaukseen. Pelit pelattiin kylien välisellä neutraalilla maaperällä. Maalitolpiksi valikoitiin isoja kiviä tai puita, ja maalien väli saattoi vaihdella 460 metristä jopa 9,7 kilometriin. Ottelun säännöt päätettiin ottelua edeltävänä päivänä. Varsinaisia rajoja ei pelikentillä ollut, ja ainoa selkeä sääntö lacrossessa oli, että palloon ei saa missään tilanteessa koskea käsillä.

Peliä pelattiin tavallisesti auringonnoususta auringonlaskuun. Pisteenlaskijoina toimi yleisö tai muutama pelaaja. Pisteet jakautuivat sen mukaan, millä korkeudella maalitolppaan nähden pallo lensi maaliin. Ottelu aloitettiin heittämällä pallo ilmaan. Tämän jälkeen molempien joukkueiden pelaajat yrittivät napata sen ja viedä maaliin. Heimojen poppamiehet toimivat yleensä joukkueiden valmentajina, ja naisten tehtäväksi jäi tarjoilla pelaajille virvokkeita. Lacrosse kehittyi intiaanien keskuudessa aikojen saatossa lajiksi, jota pelattiin ajan kuluksi eri juhlatapahtumissa sekä vedonlyöntipelinä. Lacrossella oli intiaaneille myös uskonnollinen merkitys.

Rituaalit ja varusteet

Lacrossen pelaamiseen liittyi intiaanien keskuudessa aikanaan paljon rituaaleja. Peliä edeltävänä iltana pelaajat pukivat tavallisesti ylleen seremoniaalisia asusteita ja tanssivat erityisiä tansseja, joiden oli määrä tuoda onnea peliin. Intiaanit antoivat myös uhrilahjoja jumalilleen ja yrittivät ärsyttää vastustajiaan erilaisilla huudoilla. Pelipäivän koittaessa joukkueet kävelivät kentälle erilaisten taikauskoisten seremonioiden saattelemana. Pelaajat saattoivat kastaa mailojaan veteen hyvän onnen takaamiseksi, ja joskus heitä jopa viilleltiin käsiin ja vartaloon seremoniallisin menoin ennen ottelun alkua.

Ennen varsinaista peliä toimitettavat rituaalit olivat hyvin samankaltaisia sodankäyntirituaalien kanssa. Pelaajat koristelivat tavallisesti kehonsa maalilla ja hiilellä. Pelimailaan kiinnitettiin esineitä, joilla kuvattiin taitoja, joita pelaaja halusi itselleen ottelussa. Oli hyvin tarkkaa, että pelaajat eivät syöneet ennen ottelua. Lisäksi poppamiehillä oli tapana toimittaa rituaaleja pelaajille ja heidän mailoilleen ennen mittelön alkua. Jokaiselta pelaajalta vaadittiin panos ennen ottelun alkua, joka oli nenäliina, veitsi tai vaikka hevonen. Panokset asetettiin yleisön eteen ja ne toimivat päivän palkintoina.

Lacrosse leviää Eurooppaan

Ensimmäiset länsimaalaiset, jotka törmäsivät lacrosseen Pohjois-Amerikassa, olivat ranskalaiset lähetyssaarnaajat. Elettiin 1630-lukua, ja ranskalaiset tuomitsivat lajin aluksi täysin. He eivät pitäneet pelin väkivaltaisuudesta eivätkä siitä, että intiaanit löivät vetoa sen kulusta. Yksi näistä lähetyssaarnaajista, Jean de Brebeuf, kirjoitti ensimmäisenä eurooppalaisena intiaanien pelaamasta pelistä ja nimesi sen “la crosseksi”, eli piispan sauvaksi. Moni eurooppalainen tutkimusmatkailija, muun muassa brittisotilas James Smith, raportoi tämän jälkeen Amerikan matkojensa aikana havainneensa intiaanien pelaavan lacrossea.

Vuonna 1763 Ojibwas-intiaanit käyttivät lajia kylmästi hyväkseen vallatakseen brittiläisen linnoituksen. He kutsuivat britit katsomaan lacrosse-ottelua. Pelin aikana pelaajat siirtyivät vaivihkaa linnoituksen porteille, ryntäsivät sisään ja suorittivat valtavan massamurhan. Lacrossea pelattiin suhteellisen väljillä säännöillä aina vuoteen 1856 saakka, jolloin kanadalainen hammaslääkäri William George Beers kehitti siihen uudet säännöt. Ottelun kestoa lyhennettiin ja pelaajien määrää vähennettiin sekä pelimailan malli vakiinnutettiin. Tämä teki lacrossesta Kanadan kansallispelin 1860-luvulla ja sai pelin suosion kasvamaan joka puolella maailmaa

Lacrosse Suomessa

Lacrosse saapui virallisesti Suomeen vasta vuonna 2001, jolloin myös Suomen Lacrosseliitto Oy perustettiin. Lajia oltiin pelattu Suomessa jo ennen tätä, mutta liitto perustettiin tukemaan lajin kehitystä Suomessa sekä hoitamaan esimerkiksi kansainvälisiä suhteita. Tämä vaikutti merkittävästi lacrossen kehitykseen Suomessa. Ensimmäinen suomalainen joukkue perustettiin Helsingissä vuonna 2002. Nykypäivänä maastamme löytyy jo useita eri junioriseuroja, naisten lacrossea sekä vuodesta 2005 toiminut miesten lacrossen SM-sarja. Lacrossen kehitys jatkaa Suomessa voittokulkuaan, sillä yhä tänä päivänä uusia joukkueita perustetaan jatkuvasti.

Sisälacrossen historia

Sisälacrosse nykyisessä muodossaan juontaa juurensa 1920- ja 1930-luvulla Kanadassa kehitettyyn sisätiloissa pelattavaan lacrosseen. Sen keksijänä pidetään kenttälacrossea pelannutta Paddy Brennania. Brennan kyllästyi kentän rajojen ulkopuolelle lentäviin palloihin, jotka hidastivat pelin kulkua. Hän kokeili lajin sisäversiota käytännössä jo 1920-luvun alussa Mount Royal Arenalla. Vasta 1930-luvulla sisälacrossea alettiin pelata jääkiekkokaukaloissa, ja se kasvatti lajin suosiota Kanadassa entisestään. Nykypäivänä sisälacrossea pelataan joka puolella maailmaa, ja sillä on omat, kenttälacrossen säännöistä hieman poikkeavat säännöt.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *